Tämän illan aihearvonnan voitti puolueellisen ja juuri sitä tiettyä aihetta etsivän tuomariston avustuksella torjutuksi tuleminen.

Pyysin tänään mukavaa ja viehättävää tyttöä ulos. Olen tuntenut tämän yli puoli vuotta, mutta hyvin epäsäännöllisten törmäämisten ja muun elämän vuoksi tämän ulos pyytäminen ei ole ollut järkevää kuin vasta nyt. Olin jo psyykannut itseni kieltävään vastaukseen (ei: en ollut mutrusuin kysyessäni), mutta yllätyin silti miten hyvin se taas pilasi illan (ja todennäköisesti seuraavat 1,5 päivää). Ja jotta saamme sen norsun pois olkkarista: en ole fyysisesti luotaantyöntävä tai ruma. Joka tapauksessa: tämä tyttö on kaverini ja tiedän tästä jo sitä sun tätä, enkä tunne tätä kohtaan mitään negatiivista tämän takia. Ainakin sain alati kasvavalta "Asiat joista voit olla katkera kuollessasi"- listalta yhden merkinnän pois. Jee!

Nämä asiat vain painavat minua niin paljon sen takia että olen aina 10 vuotta myöhässä mitä ikinä teenkin. Kaikki ovat takuuvarmasti kokeneet tällä saralla ihan samat asiat kuin mitä minäkin käyn läpi, mutta muut kokivat ne silloin kun se oli sosiaalisesti "normaalia" ja "ok". Silloin kuin sinä tiesit että sinulla on tulevaisuus, kun tiesit että kaikki kaverisikin käyvät läpi samoja asioita ja kun kaikki ymmärsivät ja tukivat sinua niin paljon että oksat pois. Mitä minä tein silloin? Istuin koulupsykologilla, joka yritti vakuuttaa minulle että minulla on ihmisarvo ja että minun on mahdollista olla "ok tyyppi".

Noh, 10 vuoden hampaat irvessä yrittämisen ja jatkuvan epämukavuusalueella vaeltamisen jälkeen koen olevani nyt "ok tyyppi". Sellainen jollaisia muut olivat 16-vuotiaina. Odotan yhä konfetteja ja trumpetteja, yksin kuten tähänkin asti. Ja toisin kuin teinejä, joita vain harmittaa niin maan vitusti kun he tulevat torjutuksi ekoja kertoja, minua harmittaa niin maan vitusti JA vaivun epätoivoon ja paniikkiin, koska olen niin vanha että jokainen torjutuksi tuleminen tuntuu siltä kuin kuolema ottaisi pari askelta lähemmäs. Potentiaalisten torjujien löytäminenkin on ihan helvetin paljon hankalampaa nyt kun kaikki odottavat etsimältään kumppanilta sitä 10+ vuoden parisuhdetaitojen CV:tä, jota en omista.