Pari viikkoa jatkunut normaalin nukkumisen kausi päättyi viime vkl. Valvon jälleen 2-4 asti joka yö halusin tai en. Tämä yö tuntuu erityisen raskaalta. Tunnen vain vihaa, pelkoa, epätoivoa ja kaipuuta siitä samasta, iänikuisesta ongelmastani eli yksinäisyydestä ja jatkuvasti kasvavasta onttouden ja kyynisyyden tunteesta. Mikään mitä teen elämässäni ei tunnu auttavan tai edistävän tilannettani, samalla kun joka ikinen mies, nainen, poika, tyttö, kissa, koira, pallinaama, barbi ja kummin kaima panee aivojaan pihalle ja pääsee vielä tekemään sen aina kun huvittaa. Ja nämä arvottomat paskat vielä kehtaavat valittaa suhde-elämästään. Olen joutunut lopettamaan parin sosiaalisen median käytön niiden ollessa täynnä "saan aina mitä haluan mut en tykkää elämästäni :("- tason murhaanyllytysviestejä, jotka pilaavat tehokkaasti hyvänkin päivän. Haluan huutaa ja toivon irrationaalisesti pahaa maailman jokaiselle läheisyyttä kokeneelle ihmiselle. "He eivät ole kärsineet tarpeeksi ansaitakseen onneaan." tietää taas ääni päässä kertoa. En voi tehdä muuta kuin raivota hiljaa sängyssäni kunnes keho lopulta väsyy sen verran että saan nukutuksi joitakin tunteja ennen herätystä.

Miksi jokainen saa elämässään kaiken vaivatta ja aina silloin kun sen haluavat? Minkä nimiseltä jumalalta he ottivat suihin ansaitakseen niin helpon elämän? Mitä sinä, tämän lauseen lukija, olet koskaan tehnyt ansaitaksesi puolison, tyttö/poikaystävän, yhden yön jutun tai muun säädön?