Lähestyin torstaina naista, jonka olen maininnut blogissani joitakin kertoja. Mutta lyhyt yhteenveto: Tapasimme nettideittisaitin kautta viime vuoden elokuussa. Olimme molemmat epävarmoja ja kumpikaan ei "ottanut ohjia". En osannut tehdä romanttista aloitetta ja hän alkoi nähdä minut vain kaverina, mutta minä en koskaan päässyt yli tästä. Suhteeni tähän oli minulle henkisesti erittäin raskas ja elättelin toivetta että hän näkisi minut muunakin kuin vain harvinaisen mukavana ja anteliaana ystävänä. Pysyin tämän kaverina, mutta vihjasin vähän väliä että haluan olla enemmänkin. Tämä tapaili toista miestä, mutta puhui minulle jatkuvasti siitä kuinka hänen pitäisi lopettaa se suhde, koska se ei toimi ja on tälle henkisesti raastava. Hän väitti äskettäin luulevansa että mies vain leikkii tällä ja näytti alkuviikosta tavatessamme täysin murskatulta vilkuiltuaan ensin kännykkäänsä tosi aktiivisesti puolen tunnin ajan.

Yritin mahdotonta: puhua tieni ulos friendzonelta. Hän tapaili tätä toista miestä ja pitää minua kaverina, joten en voinut tehdä minkäänlaista rohkeaa tai suoraa fyysistä aloitetta edes pusun muodossa. Vaikka se nykyään onnistuisikin minulta, se olisi todennäköisesti ollut hänelle aivan liian outoa. Päädyin lähestymään tätä hänen heikkoutensa kautta: nainen on erittäin epävarma itsestään ja hänellä on huono itsetunto. Olen kehunut tätä ennenkin ja tyrmännyt hänen ajatuksiaan omasta kelpaamattomuudestaan, mutta halusin tiivistää tätä sanomaa mahdollisimman tehokkaaseen ja iskevään muotoon. Suunnittelin kirjettä tietokoneella noin 6 tuntia ja sain aikaan mielestäni hyvin positiivisen ja henkilökohtaisen kehukirjeen, jolla yritin kohottaa naisen itsetuntoa ja mielialaa sortumatta latteuksiin ja tyhjiin sanoihin. Kirjoitin kirjeen lopuksi käsin mustekynällä puhtaaksi. Mainitsin tietysti lopussa "toivovani että minulla olisi suurempi rooli hänen elämässään".

Halusin alun perin ostaa tälle jotain pientä lahjaksi, mutta hän inhoaa jos muut käyttävät rahaa häneen. Päädyin piirtämään tästä hauskahkon, sarjakuvamaisen karikatyyrin. Olenhan graafikko ja piirtäminen on yksi harvoista taidoistani joilla pystyn jonkinlaisia henkilökohtaisia lahjoja luomaan. Sujautin sekä kirjeen että piirroksen kuoreen, kirjoitin päälle naisen nimen ja aloin tiedustelemaan milloin hän olisi kotona.

Valmistellessani pientä romanttista liikettäni, ihastukselleni sattui samaan aikaan kaikenlaista: ystävä sai sairaskohtauksen, hänen tapailemansa mies oli vihjannut että haluaa seurustella kanssaan (mikä oli naiselle tosi iso juttu) ja hän oli lähdössä pian matkalle. Halusin sanoa sanottavani ennen matkaa, koska tilanteen muututtua näin paljon ja nopeasti, pelkäsin etten ikinä tekisi sitä jos odottaisin yhtään enempää.

Marssin sitten tämän etupihalle hänen matkapäivänään ja vaadin saada puhua tälle kasvotusten, vaikka hän oli sanonut ettei ehtisi tavata ollessaan kiireinen kohtauksen saaneen ystävänsä ja pakkaamisen kanssa. Tilanne olisi voinut olla paljon suotuisampi: hän ei ollut nukkunutkaan paljoa edellisenä yönä, mutta halusin puhua tälle asiasta sen ollessa niin tärkeä minulle. Ajattelin jopa, että hänelle vaikea tilanne saattaa toimia edukseni, koska "nössöyteni", ylikohteliaisuuteni ja aloitekyvyttömyyteni oli aikoinaan se syy minkä takia hän alkoi nähdä minut kaverina. Ainakin osoitin nyt kykeneväni olemaan myös röyhkeä, itsekäs ja erittäin suora. Kaikkea sitä mitä minulta puuttui saadessani kaverituomion.

Kävelimme lenkin naapurustossa tämän koira mukanamme ja puhuin tälle avoimesti tunteistani ja ajatuksistani. Olin kehitellyt vaikka minkälaisia nasevia lausahduksia ja iskeviä kommentteja eri vastauksiin joilla hän saattaisi yrittää minua torjua ja pääsin käyttämäänkin osaa niistä. Nainen oli kuitenkin masentavasti melkoinen muuri asiassa: hän ei joustanut lainkaan tai osoittanut mitään merkkejä mielensä muuttamisesta. Hän alkoi sen sijaan jossain vaiheessa puhua tästä tapailemastaan miehestä, käyttäen tätä esimerkkinä siitä miten hän tuntee ihastustaan ja kavereitaan kohtaan. Kuinka hän haluaa miellyttää tätä, mutta ei koe samanlaista tunnetta minua kohtaan. Tiesin että nainen mainitsisi tapailemansa miehen jossain välissä ja olin valmistautunut siihen muistuttamalla häntä siitä kuinka maassa tämä oli ollut monet kerrat miehen vuoksi, miten hän uskoi turhaan asioiden muuttuvan paremmaksi kuukausien ajan ja kuinka hän tapaili miestä vain "ettei tarvitsisi olla yksin". Mutta ilmeisesti jokin mitä mies oli päivää ennen sanonut oli nyt yhtäkkiä muuttanut kaiken kertaheitolla, koska nyt naikkonen vaikutti varmalta haluavansa jatkaa seurustelua hänen kanssaan...

Olin tässä vaiheessa jo melkoisella tappiomielialalla, enkä enää tiennyt mitä vastata (keksin tietysti myöhemmin jälkiviisauksia). Saatoin naisen kotiovelleen ja annoin hänelle valmistelemani kirjeen. Tämä istui rappusilla, mutta pyysin tätä nousemaan seisomaan. Hän sai mielestäni nähdä edes sen verran vaivaa vastaanottaessaan kaiken vaivannäköni, kehuni ja ajatukseni. Tämän reaktio avaamattomaan kirjeeseen oli "No jos se auttaa sua pääsemään eteenpäin." Aloin tässä vaiheessa olemaan jo suorastaan vittuuntunut naisen jääkylmään suhtautumiseen, annoin kirjeen, halasin häntä ja lähdin kotiin.

Sain tältä myöhemmin viestin, jossa hän kysyi miten haluan jatkaa eteenpäin. Oletan että hän ei halua menettää minua ystävänä. Sanoin vain että en osaa vielä sanoa, koska olen liian allapäin. Toivon että tämä yrittäisi oma-alotteisesti edes muutaman viestin verran pyytää minua pysymään ystävänään vaikka ei minussa muuta näkisikään. Olen ansainnut vähintään sen. Odotan ainakin hetken tämän yhteydenottoa sanomatta mitään. Hänellä on nyt muutenkin rankkaa, joten en aio kiukutella tälle millään tavalla.