Olen väsynyt. Olen jatkuvassa stressitilassa töissä ja kotona, ulkona ja sisällä, aamulla ja illalla. Kaikki mikä viittaa parisuhteisiin, rakkauteen, seksiin tai nuoruuteen saa minut raivon valtaan ja toivomaan kuolemaa ihmisille. Vihaiset ajatukset täyttävät jokaisen hereillä vietetyn tuntini. Normipäivässäni on suunnilleen 1-4 tuntia joina saan harhautettua itseäni niin että ajatukseni ovat hetken aikaa neutraalit. Muutoin olen koko ajan väsynyt, rintaa puristaa, mikään ei kiinnosta, provosoidun pariskunnista ja tunnen vihaa kaikkia meikattuja, ylimielisiä mitään ansaitsemattomia naisia kohtaan jotka kävelevät kadulla ohi.

Ainut asia mikä tuo minulle nykyisin mielenrauhaa ja auttaa esimerkiksi nukahtamaan univaikeuksien iskiessä on väkivaltaiset tappofantasiat, joissa komeilen lehtien etusivulla. Näissä fantasioissa tapan kaikki joilla on oman irrationaalisen ja hyvin tiukan määritelmäni mukaan liian helppo ja ansaitsematon elämä: kaikki joilla on ollut ystäviä lapsena ja nuorena. Kaikki jotka ovat saaneet positiivista palautetta itsestään, ulkonäöstään, persoonastaan ja kykenevät tämän ansaitsemattoman, positiivisen huomiokierteen ansiosta elämään vailla mitään kärsimystä. Kaikki joilla on ikinä elämässään ollut suhde jonka saamiseksi he eivät joutuneet sietämään vastoin tahtoaan vähintään 15-30 vuotta murhaavaa yksinäisyyttä ja päättymätöntä torjutuksi tulemista. Kaikki naiset, jotka saavat elämässään kaiken ilmaiseksi jonkinlaisena sairaana syntymäoikeutena tekemättä yhtään mitään.

Minä tarvitsen huomiota. Tarvitsen huomiota 27 elinvuoden edestä ja tarvitsen sitä nyt. Tällä hetkellä ajatus siitä että kuolen poliisin luoteihin tapettuani ensin paljon ihmisiä ja päädyn sitten lehtiin jotka ruotivat ja käyvät hyvin yksityiskohtaisesti läpi koko elämäni ja kokemukseni yrittäessään selvittää "mikä tekee ihmisestä tällaisen" tuntuu hyvältä. Tässä maailmassa kaikessa on aina kyse kaikista muista paitsi minusta ja kaikkien muiden, ah, niin arvokkailla tunteilla on aina enemmän väliä kuin minun, jonka vuoksi ajatuksesi itsekkyydestäni ei heilauta suuntaan tai toiseen: Sinä ja kaikki kaltaisesi olette saaneet elämässä jo ihan tarpeeksi kaikkea. Te ette ansaitse enempää. Välillä on pakko olla myös minun vuoro...