Ehkä n. 5 vuotta epäsäännöllisen säännöllisesti samojen aiheiden takia valvottuja öitä on riittävä oikeutus internetin tyhjiöön huutamiselle.

 

Tämän yön hallitseva teema on vanha kunnon "Ihmissuhteet - Jokaisen perustarve, paitsi sinun kun oot pärjänny hyvin tähänkin asti". Aihe tuppaa olemaan vaikea ja raivoa herättävä, joten puhun siitä yleensä ympäripyöreästi vain "ihmissuhteina" tarkentamatta mitä oikeasti tarkoitan ellei joku kiinnostu ja kysy lisätietoja. Puhun lähinnä... okei... ainoastaan, läheisestä pari- tai seurustelusuhteesta, joka on ehkäpä ainoa oikea ongelma elämässäni (taas toisaalta, minulle mikään alle 5 vuodessa ratkaistava pulma ei ole oikea ongelma). Vaikka tasan yhden ongelman elämä saattaa kuulostaa ihan siistiltä ja simppeliltä, se yksi ongelma on sitä kokoluokkaa että sen varjossa vallitsee ikuinen talvi. Ja se varjo leviää ja pimenee joka vuosi kiihtyvällä tahdilla, kattaen käytännössä jo kaiken työtä lukuun ottamatta.

 

Asiaan: en ole ikinä seurustellut minuuttiakaan, enkä harrastanut seksiä kenenkään kanssa (ikä 26). Kertomatta koko elämäntarinaani syy tähän on lyhyesti seuraava: koko peruskoulun jatkunut koulukiusaus johon en pyynnöistä huolimatta saanut apua tuhosi sosiaaliset taidot, itsetunnon, omakuvan ja jossain määrin myös harrastukset koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajaksi. Lukiossa yritin vain totuttautua uuteen ympäristöön, jossa joka toinen vastaantulija ei ole vihamielinen minua kohtaan ja aloitin minäkuvani ja sosiaalisten taitojeni rakentamisen nollasta. Se projekti on ollut käynnissä kohta 8 vuotta ja, okei, tunnustan olevani tyytyväinen edistykseeni. 18 vuotiaana en käynyt mielelläni edes ruokakaupassa sen tuntuessa sosiaalisesti niin haastavalta, 22 vuotiaana lähdin yksin vuodeksi vaihto-opiskelemaan, 23 vuotiaana toimin tiiminvetäjänä ja pidin lavalla tärkeää esitystä suurelle yleisölle vieraalla kielellä, 24 vuotiaana kävin elämäni ensimmäisillä treffeillä ja äskettäin, 26 vuotiaana, sain ensimmäisen pusun. Tämä kaikki opiskelujen, valmistumisien, stipendien sun muiden oman alan töihin pääsyjen yhteydessä. Tämä ei välttämättä kuulosta kauhean katastrofaaliselta ja kuten sanottu: olen tyytyväinen kehitykseeni. Mikään näistä asioista ei kuitenkaan ole edes heikentänyt parisuhdedemonin varjoa ja se on tällä hetkellä niin vahva että minun on todella vaikea nauttia mistään tai arvostaa mitään elämässäni tapahtuvia asioita. Nautin kyllä monistakin asioista ja näytän ulkoapäin kovin hymyilevältä ja menossa mukana olevalta, mutta tämä kaikki on aina täysin hetkellistä. Heti kun tilanne on ohi, se vasta eletty hyvä ja kaunis kokemus menettää kaiken merkityksensä ja arvonsa mielessäni ja vajoan taas omiin syvyyksiini. Hyvät kokemukset ovat elämässäni kuin tulitikkuja 40 asteen pakkasessa: ne lämmittävät vähän hyvin lyhyen hetken ja katoavat sitten jättämättä mitään lämpöä jälkeensä.

 

Parisuhdeongelmani on alkanut vaikuttamaan suhtautumiseeni muihin ihmisiin. Jaottelen ihmisiä huonoimpina päivinä epäreilusti kahteen luokkaan: etuoikeutetut ja elämässään liian helpolla pääsevät pintaliitelevät parisuhdepaskiaiset jotka valittavat milloin mistäkin, vaikka eivät tiedä mitä oikeat ongelmat ovat (Maslow'n tarvehierarkian alemmat kerrokset) ja kaikki muut. Jos ihminen on koskaan elämässään seurustellut tai harrastanut vapaaehtoisesti seksiä, tämä kuuluu mielessäni ensin mainittuun luokkaan. Nämä ihmiset ovat mielestäni täyttäneet evolutiivisen tarkoituksensa ja saaneet yhteiskunnan hyväksynnän. Heillä ei siis ole mitään todellista syytä olla onnettomia jos sellaisia väittävät olevansa. Suutunkin nykyisin kun näen siellä täällä juttuja joissa ihmiset kertovat ihmissuhdeongelmistaan tai karuista elämistään: aluksi kaikki tuntuu samastuttavalta ja tutulta, sitten kirjoittaja paljastaa olevan naimisissa tai että tällä ja seurustelukumppanillaan on jokin vaikea vaihe päällä. Sinne meni se vakavasti otettavuus minun kirjoissa.

 

Tiedän tämän olevan todella epäreilu ja täysin väärä käsitys ihmisistä, mutta huonoina hetkinä minulla ei vain ole energiaa järkeillä asioita. Varsinkaan kun se ei auta tai ilahduta minua ollenkaan. Haluan vain tuntea jotain, mitä tahansa, vaikka sitten raivoa muita kohtaan.

 

Kaikki kuolevat lopulta. Sinulla vain on hyviä muistoja joita voit muistella kuolinvuoteellasi. Minulla ei. Minun hyvät kokemukset haihtuvat heti tilanteen päätyttyä kuin ne vitun tulitikut pakkasessa. Ja kaikki vain koska luonto tiputti tämän tikanpojan keskelle autiomaata. Jossain kaukana näkyy välillä puu, mutta se on aina kangastus.

 

On myöhä. Takaisin arkkuun -->