Tajunnanvirtaa kahta melatoniinipilleriä myöhemmin.

"Tapa ne kaikki!", "Mitä vittu saatanan perkelettä muut on muka tehneet ansaitakseen murto-osankaan onnestaan!?", "Raadan koko ikäni niska limassa ollakseni jonkin arvoinen samalla kun muut istuvat peukku perseessä ja saavat ilmaiseksi kaiken mitä ikinä kehtaavat toivoa!", "Mitä on haaste? Muille se on varmaan sitä että teet jotain vaikeaa asiaa kuukausia kunnes lopulta onnistut. Minulle se on sitä että otat ensin selvää miten asiat pitää tehdä, ettet tee niitä väärin, ja sitten teet parhaasi kaiken taiteen sääntöjen mukaan 15 vuoden ajan saadaksesi palkinnoksi vain vihaa."

Otteita tämän yön valveilla pitävistä ajatuksista. Tuo ensimmäinen, väkivaltainen sitaatti on muuttunut vakiokalustoksi negatiivisten ajatusten pakassani ja pomppaa nykyään hyvin pian esiin, jos ajatukset lähtevät negatiiviseen kierteeseen. "Ne" viittaa yleensä peruskouluni arvottomiin persläpiin, joiden takia olen nykyisessä jamassani. Olen varmaan vain niin helvetin väsynyt onttoon elämääni, että en enää meinaa jaksaa voivotella, vaan alan haaveilemaan toiminnasta kotona valittamisen sijaan.

Olen viimeisen parin kuukauden aikana matkustanut paljon. Sain facebookiin merkityksettömiä, monen mielestä ehkä kadehdittavia ja egoa pönkittäviä kuva-albumeja eri puolilta palloa. Hankin myös personal trainerin ja olen noudattanut tämän saliohjeita ja ruokavaliota pian 8 viikkoa. Sitä pääsee nopeasti ja pienellä vaivalla parempaan kuntoon, jos treenaa (ja syö!) oikein. Ihmissuhderintamalla on myös tapahtunut kehitystä, mutta tunsin sen kehityksen ottaneen niin paljon takapakkia tänään, etten pysty nukkumaan ja tekee mieli vain aiheuttaa aineellista vahinkoa.

Kävin mielessäni kuvitteellista dialogia, jossa joku itseäni köyhempi, mutta parisuhteessa elävä kritisoi valitustani sanoen että minulla on niin hyvä työpaikka, mahdollisuuksia, taloudellinen vakaus ja ystäviä etten saisi valittaa. Vastasin tälle mielikuvitusmulkulle mielessäni tosi nasevasti, että parisuhde, läheisyys ja seksi on koodattu aika helvetin syvälle ihmisen psyykeeseen ja vaistoihin, mutta tutkijat eivät ole vielä onnistuneet löytämään samanlaista vaistomaista tarvetta nousta lentokoneeseen ja käydä ulkomailla X kertaa vuodessa. Reissaamisesta ja muusta vastaavasta diipadaapasta on aika vitun vaikea repiä riemua, jos kadulla vastaan tulevat mainokset ihmissuhteiden ihanuudesta, ohi kävelevät, toisiaan kädestä pitävät parit ja kaiken maailman hymyilevät kasvot saavat sinussa aikaan väkivaltaisia tunteita.

Kysyn joskus itseltäni mitä oikein haluan ja vastaus on nykyään melkein aina sama: oikeutta. Jos minä en voi saada oikeutta saamalla jotain omaan vakaakuppiini, niin minä luon itse tämän oikeuden ottamalla jotain pois toisten kupeista.