Kävin tänään treffeillä muutaman viikon tauon jälkeen. Olin hieman hermostunut, mitä pidin hyvänä merkkinä, koska se viittasi mielestäni siihen että välitän uuden ihmisen tapaamisesta ja haluan tehdä hyvän vaikutuksen. Olen ollut niin kyynistynyt ja turtunut tapailuun, etten vähään aikaan tuntenut minkäänlaista jännitystä treffeistä. Tämän artikkelin tarkoitus on hieman purkaa tämän päivän tapaamista osiin ja miettiä missä minä ja deittini onnistuimme ja mitä olisimme voineet tehdä toisin. Ihan näin taitojen kehittämisen vuoksi.

Olin ostanut viikonloppuna uusia paitoja ja laittanut ennen töistä lähtöä hiuksiani ruotuun kevyesti vahaa käyttäen. Ulkoasuni oli siisti, mutta kuitenkin rento ja arkinen. Huomasin deittini rautatieasemalla ennen kuin hän näki minua ja lähestyin tätä hymyillen. Esittäydyimme ja taisin ensi töikseni aloittaa keskustelun vähän hämmentävästi yrittämällä tilannekomiikkaa, joka olisi edellyttänyt deittiäni lukemaan viimeisimmän lähettämäni viestin, jota tämä ei ollut kuitenkaan vielä ehtinyt tehdä. Huomasin nopeasti että vitsini ei edes yritä ponnistaa lentoon ja selitin vain koko jutun auki välttääkseni enempää hämmennystä ennen kuin vaihdoin puheenaihetta. Kysyin miten treffikumppanini päivä oli kulunut samalla kun lähdimme kävelemään valitsemaani kahvilaa kohti. Kyselin tältä paljon töihin ja opinnäytetyöhönsä liittyvistä asioista, joiden parissa tämä oli päivänsä käyttänyt.

Tarjosin deitilleni kahvin ja pientä purtavaa ja istuimme ikkunapaikalle. Aloitimme tutun turvallisen ja pinnallisen jutustelun. Puhuimme jonkin aikaa töistä, mutta yritin tietoisesti ohjata keskustelua myös muihin aiheisiin. Pyrin kysymään toiselta niin paljon kysymyksiä kuin pystyin sitä mukaa kun niitä keksin ja jotkut kysymykseni saattoivat olla vähän yhdentekeviäkin pyrkiessäni osoittamaan mielenkiintoa kysymällä paljon asioita. Puhdasta haastattelutilannetta välttääkseni aloin pariin otteeseen kertomaan mielipiteistäni ja näkemyksistäni esimerkiksi sosiaalisesta mediasta ja klubeilla käymisestä, mutta tein sen virheen etten kysynyt toisen mielipidettä näistä asioista innostuessani puhumaan. Olen parhaimmillani saadessani kertoa mielipiteitäni tai tarinoita, koska olen kommunikoijana hieman teatraalinen ja rakastan höystää puhettani pienimuotoisella tarinaan liittyvällä esiintymisellä (elehdin tai puhun tarkoituksellisen liioitellen yms.), mikä on harvoin mahdollista vain kysyessä ja vastatessa. Treffikumppanini tyytyi vain vastailemaan kysymyksiini ja esittämään omiaan ilman sen kummempaa vitsailua tai muutakaan jään rikkomista. Tämä on tietysti kaksisuuntainen tie, mutta olisin toivonut häneltä edes jollain tavalla kuivasta kyselystä ja vastaamisesta poikkeavaa lähestymistapaa, jotta olisin saanut tähän vähän parempaa tarttumapintaa ja tulokulmaa. Deittini on lähdössä pian Islantiin, missä kävin itsekin puolitoista kuukautta sitten. Puhuimme niitä näitä Islannista ja yritin rikkoa jäätä suosittelemalla tälle vierailukohteeksi Reykjavikin kovaa penismuseota. Hän vaikutti hieman yllättyneeltä ja ehkä vähän hämmentyneeltä, joten pehmensin juttua kertomalla kuinka yllättynyt itsekin olin kun sain kuulla kyseisestä paikasta ensimmäisen kerran. Tämä ei kysynyt tai sanonut mitään penismuseoon liittyen, joten annoin jutun olla ja jatkoin totutulla kysy-ja-vastaa- linjalla.

Aloin jo treffitilanteessa pohtimaan millaista elekieleni on. Koska olin vähän tympääntynyt keskustelun tyylistä, en ollut mielestäni kauhean luonteva ja jouduin muutamaan otteeseen miettimään mihin käteni laittaisin. Päädyin usein hieromaan leukaani ja poskiani vähän eteenpäin kumartuneena pöytään nojaten. En muista mitä vastapuoli teki omillaan. Onko se täysin normaalia, vai olenko liian keskittynyt itseeni?

Haluaisin pystyä käyttämään vahvuuksiani "esiintyjämäisenä" puhujana enemmän näissä tilanteissa, koska pelkkä kysyminen ja vastaaminen on minusta auttamattoman tylsää valtaosan ajasta, vaikka aiheesta keksisikin vähän lisää sanottavaa. Tämä on vaikeaa, koska se tarkoittaisi sitä että puhun tylsästi vain itsestäni. Minä osaan kyllä vitsailla ja puhua leikkisästi muidenkin asioista, mutta se edellyttää sitä että toinen osoittaa itsekin jonkinlaista halukkuutta ja tahtoa läpänheittoon. Ehkä olen käynyt jo niin monilla treffeillä, että odotan mahdottomia ensitapaamisilta, mutta olisin halunnut treffikumppanini osoittavan jotain huumorintajua ja leikkimielisyyttä. Jos ei minun juttuihini tarttumalla, niin sitten omiaan kertomalla. Minä en vaadi paljoa. Olen tottunut yrittämään keskustelua ja vitsailua lähes "tyhjiömäisissä" tilanteissa, joissa vastapuoli on kuin robotti, joten pienikin leikkimielinen vitsailu sytyttäisi. Antakaa minulle edes jotain kipinää!

Kävelimme vielä lyhyen hetken kahvilla käynnin jälkeen ja jatkoimme totuttua keskusteluamme. En enää edes muista mistä puhuimme, ainoastaan sen että olin jo tylsistynyt. Kiinnitin tosin huomiota siihen, että toinen käveli ainakin omasta mielestäni aika lähellä minua. Melkein hartia kiinni omassani. En halua ylianalysoida sitä, koska se saattoi olla vain vahinko tai kyseisen henkilön tapa ihmisten seurassa. Saatoin treffikumppanini pyörälleen ja yritin vielä jotain väsynyttä läppää mummopyörästä (tällä oli vanha, äidiltään saatu pyörä), johon tämä ei juuri reagoinut. Puhe kääntyi hetkeksi pyöriin ostettaviin sähkömoottoreihin, josta yritin kiusata tätä sanomalla että pyörissä on myös pienemmät vaihteet jos meno käy liian raskaaksi, mutta hän puhui vain tiukan asiatyylisesti. Yleensä halaan treffikumppaniani tapaamisen päätteeksi, mutta tällä kertaa olin vain niin tympääntynyt etten jaksanut edes yrittää sitä (+ tämä oli jo hiukan hankalasti puoliksi pyörän päällä). Olinkin siksi hämmästynyt, että hän ehdotti toista tapaamista seuraavalle viikolle. Vaikka ensitreffit olivatkin mielestäni tylsät, olin todella iloisesti yllättynyt että nainen osoitti aloitteellisuutta, joten hyväksyin tarjouksen ja sovimme lähettävämme viestejä. Saas tosin nähdä muuttuuko naikkosen mieli huomiseen mennessä. Niin on käynyt ennenkin. ;) Tein kuitenkin jo pientä listaa potentiaalisten kakkostreffien ohjelmasta aina kaupunkipyöristä uimisen kautta burleskishow:hun. Nyt on ainakin tekemistä mitä ehdottaa.

Olen vähän huolissani siitä olenko yrityksistäni huolimatta liian keskittynyt itseeni. Tiedän kuitenkin varmasti sen, että kaipaan interaktiota ja leikkisää vitsailua, mikä todella harvoin toteutuu treffeillä. Olen tavannut muutaman ihmisen, joiden kanssa tulin juttuun juuri haluamallani leikkisällä tavalla (kunnes nämä päättivät tapailun kukin omalla tavallaan), joten tiedän sen olevan mahdollista. Totta kai on täysin mahdollista, että deittikumppanini oli vain todella hermostunut tai väsynyt ja oli siksi hieman jähmeää seuraa. Harvoinhan sitä ekalla tapaamisella kolahtaa. Saas nähdä miten käy jos toista tapaamista koskaan tulee.

Over and out.