Nonnih. Vuosi vaihtui, ihmisillä oli vitun kivaa ja minä onnistuin kovalla yrittämisellä (joka tarkoittaa siis: onnistuin olemaan yrittämättä liikaa) ja valmistautumisella pääsemään fiilisten suhteen melkein +- 0:aan. Jäin jonkin verran pakkasen puolelle.

 

Viime vuosi oli henkilökohtaisen kehitykseni, elämäni ja ihmissuhteideni kannalta paras ja merkittävin vuosi tähän asti. En tästä huolimatta tunne mitään mielihyvää tai saavutuksen tunnetta, koska se kaikkea varjostava krooninen yksinäisyys ja parisuhteiden puutteen aiheuttama paska olo vain pahenee vuosi vuodelta ja on yhä läsnä. Matemaattisesti ajatellen ikä toimii potenssimerkkinä tuolle ongelmalle, joten joka vuoden pitäisi olla minulle kohtuuttoman paljon edellistä mahtavampi pystyäkseen kompensoimaan jatkuvasti kasvavaa "miinusta", jotta onnistuisin pitämään yleisen mielialani edes neutraalina.

 

Artikkelin otsikko liittyy viime vuoden "ihmissuhteisiini". Jaarittelematta liikaa: "tapailin" viime vuoden aikana viittä eri naista (+ jo unohtamani määrä random deittejä). Käytän lainausmerkkejä, koska kyseiset tuttavuudet eivät missään vaiheessa täyttäneet tapailun tunnusmerkkejä minun kirjoissani. Kävin näiden kanssa kahvilla, leffassa yms. ja välillä toistemme kotonakin. Mikään juttu ei kuitenkaan missään välissä edennyt pussaamista pidemmälle ja minulla oli jokaisen naisen tapauksessa tunne, että minä kannan kaiken vastuun ja olen ainut joka yrittää millään tasolla. Listaan tapaukset:

 

1. Ensimmäinen juttu alkoi about tasan vuosi sitten. Olin tuntenut naisen jo 3+ kuukautta ennen ensitapaamista (jota tämä lykkäsi useasti). Näimme yhteensä muistaakseni 4 kertaa. Tämä paljasti itsestään tipottain erilaisia huonoja puolia (käytännössä ikäviä perinnöllisiä vikoja ja fyysisiä outouksia). Mikään tämän ongelmista tai vaivoista ei ollut yksinään dealbreakker, mutta kun niiden määrä tuntui vain kasvavan ja kasvavan koko ajan, aloin jo hieman turhautumaan ja kiristelemään hampaita mielessäni. Juttu päättyi siihen, että tämä kävi muuttamassa tietonsa käyttämässämme deittipalvelussa aseksuaaliksi ja sukupuolettomaksi sanomatta asiasta mitään minulle. Huomasin muutokset vain sattumalta ja tämä oli minulle piste i:n päälle.

 

2. Toinen tapaus sattui vähän ennen kesää. Tapasin söpön tytön ja tulimme hyvin toimeen. Tämä oli ihan yhtä uusi parisuhdekuvioissa kuin minäkin, joka oli minulle valtava plussa. Ehdimme tavata vain pari kertaa ennen kuin tämä lähti ulkomaille kavereidensa luoksi 2,5 viikoksi. Lähettelin tälle matkan aikana viestejä ja kyselin kuulumisia, mutta tämä ei vastannut kertaakaan. Kahden viikon jälkeen vaadin tätä hyvin suoraan vastaamaan lähettämääni viestiin, jolloin tämä kertoi ettei oikeastaan halua tapailla ketään. Juttu kuoli siihen.

 

Lista jatkuu tämän lyhyen, jatkoa selittävän tapahtuman jälkeen: Kesän aikana näin pari kertaa yhtä naikkosta (ei tällä listalla), joka kertoi minulle lyhyen tuttavuuden jälkeen että tämä jatkaakin tapailua minun sijaani yhden toisen miehen kanssa, jota oli nähnyt kanssani samaan aikaan. Minulla naksahti tässä vaiheessa päässä, että "No saatana, jos kaikki muut tapailee kymmentä tyyppiä samaan aikaan, niin kyllä minäkin saan sitten nopeuttaa omaa hakuani!!!!" ja en enää keskittynyt yhteen ehdokkaaseen kerrallaan.

 

3. Kolmas juttu lienee omalta kannaltani kirpaisevin, koska se tapahtui samaan aikaan neljännen kanssa. Tutustuin tyttöön puolisentoista kuukautta ennen tapaamistamme netissä. Tässä keississä ei periaatteessa ollut mitään ihmeellistä. Tulimme vain ihan kivasti toimeen, mutta tämä oli selvästi kiinnostunut minusta. Ja maailmassa jossa kukaan ei ole edes hymyillyt sinulle koskaan (romanttisessa tai flirttimielessä), se on todella iso juttu. Ainut haitta koko jutussa minulle oli, että neiti oli hieman ylipainoinen. En ole nirso naisten suhteen, mutta ylipaino on minulle yksi harvoista turn-offeista. Olisin katsonut tätä muuten sormien välistä, mutta sanoin pahoitellen jutun tämän naisen kanssa poikki listan seuraavan tapauksen vuoksi.

 

4. Tutustuin neljänteen ehdokkaaseen oikeastaan jo alkuvuonna. Tämä vain unohti vastata viestiini melkein puolen vuoden ajan. Tapasimme piakkoin pienen viestinvaihdon jälkeen ja näin tätä muutaman kerran samaan aikaan aiemmin mainitsemani naisen kanssa. Tämä oli masennuskausien ja ahdistuksensa vuoksi paljon, PALJON vaikeampi tapaus kuin edellinen, mutta jollain tapaa myös kiehtovampi ja meillä oli aiempaa enemmän yhteistä. Päädyin lopulta päättämään tapailun kolmannen naikkosen kanssa tämän neljännen hyväksi. Arvatkaa mitä tapahtui melkein heti kun tein niin? Tämä nainen nro 4 vajosi uuteen masennuskauteen. Hän ei lähettänyt minulle lähes mitään viestejä kuukauteen, vaikka tein parhaani ollakseni niin ihana, välittävä ja läheinen ihminen kuin vain ikinä osaan olla jotta tälle tulisi edes vähän parempi mieli. Turhaan. Tämä "suhde" ei ole käytännössä vieläkään päättynyt, vaikka pidänkin sitä aika kuolleena keissinä. Se on käytännössä henkistä väkivaltaa minua kohtaan: nainen ei ole sanonut minulle mitään mukavaa tai kehunut mistään, hän on todella etäinen ja vastaa viesteihini erittäin niukkasanaisesti ja jatkamatta keskustelua mitenkään ja puheleekin normaalisti vain kun planeetat ovat oikeassa järjestyksessä taivaalla. Kun tapaamme, hän on usein niin helvetin väsynyt tai ahdistunut, ettei oikeastaan tee muuta kuin istuu hiljaa ja eleettömästi vieressäni. Ja kun minun on kokemattomuuteni vuoksi ymmärrettävistä syistä aika helvetin vaikea tietää mitä tehdä näin kylmässä ja etäisessä tilanteessa, hän haukkuu minua vaikeaksi... Eikä livenä paikan päällä. Vaan viestillä seuraavana päivänä. Ja tämä ei välttämättä edes näe minua minään muuna kuin kaverina, vaikka olen tehnyt tälle erittäin selväksi että en ole hakemassa ystävää. Tältä ei saa mitään emotionaalista tai fyysistä läsnäoloa tai välittämistä ja ainoa syy miksi en lopeta juttua on se että mikä tahansa suhteen irvikuva, henkisesti raastava tai ei, on minulle parempi kuin ei mitään...

 

5. Tutustuin viidenteen tapaukseen marraskuussa. Olin jo luopunut toivosta listan neljännen naikkosen suhteen, joten aloin taas etsimään treffiseuraa. Tapasin naisen, jonka kanssa tulin toimeen ennennäkemättömän hyvin. Pystyimme kertomaan toisillemme tarinoita tuntikausia putkeen, huumori toimi ja olimme samalla aallonpituudella. Tapasimme pari kertaa kaupungilla ja teimme lopulta yhdessä ruokaa toistemme kotona ja hieroimme toistemme hartioita ja jalkoja sarjoja katsellen. Yhtäkkiä tästä vain tuli etäinen ilman mitään syytä... Pyysin häneltä aiempaan tyyliin vastausta tämän oltua hiljaa huolestuttavan pitkään ja sain vastaukseksi (ei sanasta sanaan) "Musta vaan tuntuu et jotain on pielessä. Sori mut taidan olla lesbo." Näimme vielä kerran tämän viestin jälkeen, mutta hän tuntui muurilta aiempiin tapaamisiin verrattuna. Hän lopetti jutun viestin välityksellä sanoen että "tää ei taida onnistua multa enkä halua tuhlata sun aikaas". Löysin hänet muutaman päivän jälkeen samaiselta deittisivustolta etsimässä jälleen sinkkumiehiä.

 

Minussa on kovaa vauhtia kehittymässä suoranainen naisviha. Sen lisäksi että joka ikinen juttu (kolmatta lukuun ottamatta) on päättynyt enemmän tai vähemmän absurdisti ja henkiseltä kantilta väkivaltaisesti, olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota naisiin deittailijoina lähettäessäni viestejä eri treffisivustoilla: he eivät ota vastuuta. Minkäänlaista. Koskaan. Jos minä en ylläpidä keskustelua tai aloita sitä uudestaan myöhemmin, se loppuu, he eivät tee mitään. Jos minä en ehdota tapaamista, hekään eivät tee sitä. Koskaan. Jos olemme sopineet jo treffit (tai kahdetkin!!) ja nainen on joka kerralla perunut, näillä ei ole edes sen vertaa sosiaalisen etiketin ymmärrystä, että HE ovat nyt se osapuoli jonka vastuulla on järkätä uusi tapaaminen näiden "petettyä" toinen perumisillaan. Yksikin huvittava tapaus oli nainen, jonka kanssa lähettelin viestejä ja sovin treffit. Hän perui ja pahoitteli, johon totesin notta ei se mitään. Tämä ei enää lähettänyt viestiä. Loin uuden treffiprofiilin (kuvan kera) vanhan alettua haista liikaa. Tämä sama nainen tuli lähettämään taas viestiä. Pahoitteli ja selitti tilanteen kun kysyin että mitä hittoa (hän ei tunnistanut minua kuvasta). Ymmärsin tätä ja sanoin että asia on okei. Hän lopetti viestittelyn. Naiset eivät halua mitään saatanan tasa-arvoa. He haluavat saada kaiken ilmaiseksi ja kavahtavat jos heiltä vaaditaan edes viestin verran aloitteellisuutta tai vastavuoroisuutta.

 

Avauduin yhdelle läheiselle kaverille huolistani ja tämän mielestä elin normaalia 27v:n elämää ja että murehdin turhia. Olen aika vahvasti eri mieltä. Krooninen naisettomuus vaikeutta jo jokapäiväistä elämääni (jatkuva vihaisuus, epätoivo, mielenkiinnon puute kaikkea kohtaan jne.) ja muut ikäiseni kyllä saavat varmasti suhteistaan jotain. Jos eivät fyysisesti niin ainakin emotionaalisesti. Minä olen tehnyt tämän asian eteen töitä vuosia ja vuosia ilman minkäänlaisia tuloksia. Teen työtä palkatta ja minulle sanotaan että "murehdit turhia". Eläpä sinä vedellä ja näkkärillä sillan alla ja hymyillen vilkuta urheiluautolla ohi ajaville miljonääreille näiden huikatessa sinun elävän ihan normaalia elämää.